VIIRU

Viiru oli maatiaiskissa herra. Syntyi kesällä 2000, ja lähti pois syksyllä 2007 7-vuotiaana miehenä :'< Viiru oli pienenä villikissa ja siskonsa Apilan kanssa tottumaton ihmisiin, mutta kesyyntyi lopulta. Kesyyntymistä auttoi niiden uteliaisuus, olivat kiinnostuneita kaikesta uudesta ja jännästä. Kun vähitellen loi luottamusta ruoan ja lelujen kanssa, niistä tuli hyvin kesyjä. Viirusta enemmän kuin Apilasta.

Viirun sisko oli Pilsun äiti, mutta se ei pitänyt Pilsusta huolta ja katosi, joten Viiru toimi isähahmona Pilsulle, opetti kissojen juttuja ja esim. saalistamaan. Vielä vanhemmalla iälläkin se katsoi Pilsun perään, ettei sille koskaan sattunut mitään.

Viiru ei ollu ikinä mikään sisäkissa, ainoastaan talvisin se tykkäsi olla sisällä, varsinkin saunan lauteilla lämmittelemässä. Eikä Viiru pelänny löylyjäkään, tosin se ei niissä kovin kauaa viihtyny, ymmärrettävistä syistä. Sillä kun oli tavallista paksumpi turkki. Viiru oli muutenkin vähän epäkissamainen, Sillä oli isot leijonan tassut ja sen nassukin näytti enemmän joltain kissapedon naamalta kuin maatiaiskissan. Lisäksi se oli tosi jykevä rakenteinen.

Vaikka Viiru oli aikuinen, se oli silti meidän vauva. Se tykkäsi olla sylissä ja sitä sai halailla. Vaikka se oli isokokonen kissa, sillä oli pehmonen turkki ja se oli kyllä kaikin puolin vauveli. Ikävä Viirua vaivaa välistä kovinkin.. <3


	VIIRU Viiru oli maatiaiskissa herra. Syntyi kesällä 2000, ja lähti pois syksyllä 2007 7-vuotiaana miehenä :'< Viiru oli pienenä villikissa ja siskonsa Apilan kanssa tottumaton ihmisiin, mutta kesyyntyi lopulta. Kesyyntymistä auttoi niiden uteliaisuus, olivat kiinnostuneita kaikesta uudesta ja jännästä. Kun vähitellen loi luottamusta ruoan ja lelujen kanssa, niistä tuli hyvin kesyjä. Viirusta enemmän kuin Apilasta. Viirun sisko oli Pilsun äiti, mutta se ei pitänyt Pilsusta huolta ja katosi, joten Viiru toimi isähahmona Pilsulle, opetti kissojen juttuja ja esim. saalistamaan. Vielä vanhemmalla iälläkin se katsoi Pilsun perään, ettei sille koskaan sattunut mitään. Viiru ei ollu ikinä mikään sisäkissa, ainoastaan talvisin se tykkäsi olla sisällä, varsinkin saunan lauteilla lämmittelemässä. Eikä Viiru pelänny löylyjäkään, tosin se ei niissä kovin kauaa viihtyny, ymmärrettävistä syistä. Sillä kun oli tavallista paksumpi turkki. Viiru oli muutenkin vähän epäkissamainen, Sillä oli isot leijonan tassut ja sen nassukin näytti enemmän joltain kissapedon naamalta kuin maatiaiskissan. Lisäksi se oli tosi jykevä rakenteinen. Vaikka Viiru oli aikuinen, se oli silti meidän vauva. Se tykkäsi olla sylissä ja sitä sai halailla. Vaikka se oli isokokonen kissa, sillä oli pehmonen turkki ja se oli kyllä kaikin puolin vauveli. Ikävä Viirua vaivaa välistä kovinkin.. <3 KUVIA:

VIIRU

KUVIA: